Suattaahan se nuinnii olla…

Syntyessämme meillä on tiettyjä ominaisuuksia ja taipumuksia, mutta kaikki mitä myöhemmin koemme, muokkaa meitä. Tuomme jokaiseen vuorovaikutustilanteeseen – niin hyvässä kuin pahassa – senhetkisen itsemme ja samalla kasvatamme  kokemusmääräämme entisestään. Muodostuuko siitä taakka vai etu, johtuu todella monista pienistä ja suurista sattumuksista ja käänteistä – ja asenteestamme. Elämäni on ollut varsin vaiherikasta ja monipolkuista jo nyt. Jos syntyy kylässä, jonka nimeä inhotaan, niin se helposti voisi olla huono ponnistuslauta ja jos on sattunut syntymään savolaiseksi, niin sekin voisi olla rasite.

Heti koulun jälkeen lähdin maailmalle, mutta varsinkin Lontoossa seurustelin paljon suomalaisten kanssa. Meitä oli kolmen porukka: yksi Helsingistä ja kaksi Kuopiosta ja arvaat varmaan kuinka siinä kävi. Hesalainen Suvi sanoi, ettei hän kehtaa mennä kotiin, kun onkin englannin asemesta oppinut viäntämään savvoo! Kanadaan muutto oli suuri elämänmuutos ja olisi voinut muokata myös suomenkieltäni, mutta koska olin koulutettu kielenkääntäjä (DKK), niin olisin täysin tuhonnut ammattitaitoni, jos olisin ryhtynyt solkkaamaan finglishiä, niin kuin useat ympärilläni tekivät. He kävivät muussia hunttaamassa, hakivat tuulsubaksin garaatsista ja menivät naimisiin kielisten kanssa.*)

Päätin kuitenkin pitää suomenkieleni niin puhtaana kuin mahdollista. Yllättävästi suomi avasikin Kanadassa minulle tärkeitä ovia hyviin työpaikkoihin ja myös – harrastuksena –  jopa paikallisen Finlandia-TV:n kuuluttajaksi, juontajaksi ja haastattelijaksi sekä käsikirjoittajaksi. Toisaalta englantini vahvistui, koska opiskelin yliopistossa mm. taloustieteitä. Torontossa vielä seurustelin aika paljon suomalaisten kanssa, mutta Montrealissa ja Vancouverissa lähes yksinomaan englantia puhuvien kanssa. Kun sitten vastoin suunnitelmiani tulinkin takaisin Suomeen, olin iloinen, että suomenkieleni oli pysynyt puhtaana, mitä nyt jotain lauserakenteita oli tarttunut englannista, kuten: Annan sinun tietää (I`ll let you know). Tämän tyyppisiä lauseita tosin kuulee nykyään monien suomalaisten suusta, vaikkei he ole asuneet vieraassa maassa päivääkään. Ja savo yllättäin pulpahti esiin aivan huomaamatta, oli vain levännyt pitkän rupeaman.

Jo toki minä suomeakin osaan, mutta osaanpa myös savoa – ja olen ylpeä heimoperimästäni. Olen tuplasti savolainen tai mitä nyt loppujen lopuksi olenkaan, sillä sekä äidiltäni että isältäni (äitinsä kautta) löytyy 1500-luvulta yhteinen kantaisä. Ruotsin Smålannista näet silloin tuli Olavinlinnaa puolustamaan kelpo sotamies, joka palkkioksi sai läänityksen Maaningan Tavisalmesta ja sen sijaan, että olisi palannut kotiin Ruotsiin komennuksen päätyttyä, kuten käytäntö oli, jäikin viljelemään maata sinne Tavisalmeen. Miksi? No siksi, että rakastui suomalaiseen naiseen. Äitini kautta linja vie suoraan kantaisän pojanpoikaan ja isäni kautta tämän veljeen. Isänisän puolelta löytyy karjalaisuutta ja venäläisyyttä, joskaan en ole tarkemmin tutkinut. Adolf Ivar Arvidsson taisi olla se, joka sanoi, että ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia. Mutta kun minussa on roppakaupalla ruotsalaisuutta, aimo annos venäläisyyttä ja ties mitä mausteita lisäksi – ja sitten kanadalaisuus vielä päälle… Jotta ota nyt siitä selevä ja tie rätinki!

Eräs assistenttini kerran puuskahti, että minä en ole mistään kotoisin, johon vastasin, että kyllä minä sijoittaisin itseni keskelle Atlanttia. Pitkä asuminen Pohjois-Amerikassa teki minusta avoimen, ulospäin suuntautuvan ja puheliaan. Opin esiintymään ja olemaan edustava. Kaikkein hankalin muutto toistaiseksi on ollut paluu Suomeen, sillä Suomi ja minä olimme kumpikin kasvaneet eri suuntiin.

Kaikista maailman reissuista huolimatta vai niittenkö takia syntyperäni on kuitenkin tiukasti minussa. Vaikka koen koko maailman kodikseni, niin sydän on kuitenkin Savossa. Luen mielelläni dekkareita ja erityisesti Eeva Tenhusen ”Kuolema savolaiseen tapaan” jaksaa hykäyttää (=ilahduttaa, naurattaa) kerta toisensa jälkeen. Eeva ei ollut savolainen, mutta hän työskenteli opettajana mm. Kiuruvedellä Ylä-Savossa ja teki ilmeisen tarkkoja havaintoja ympäristöstään. Toki hän taisi tarkoituksellisesti liioittella niin savolaisten lupsakkuutta kuin myös ärsyttävää jahkailuakin. Vaekka tiiä häntä sitten, suattaahan se niinnii olla. Tae olla olematta.

……………………………………………………………………….

*) He kävivät muussia hunttaamassa, hakivat tuulsubaksin garaatsista ja menivät naimisiin kielisten kanssa. Suomeksi: Kävivät hirvimetsällä, noutivat työkalulaatikon autotallista ja menivät naimisiin ulkomaalaisten (=ei suomalainen) kanssa.

Comments are closed.