Erityisesti joulun tienoilla tähdet ovat kovasti esillä. Laitamme niitä kuuseemme, ikkunoihimme ja koristamme niillä muutenkin kotiamme ja ympäristöämme. Tähdet tuikkivat myös joulun lauluissa ja valosaasteen salliessa voimme ihastella niitä taivaankaaressakin, niin kuin tekivät tietäjät itämaan reilu parituhatta vuotta sitten.
Toivoisin myös, että jokainen meistä olisi oman elämänsä kirkkain tähti ilman, että kukaan tai mikään himmentäisi loistoamme. Parhaimmillaan lähellämme olevat toiset tähdet kirkastavat valoamme ja meidän tuikkeemme lisää puolestaan heidän loistettaan. Mustia aukkoja ja pimeitä tähtiä kannattaa varoa.
Jotkut kanssatähdistämme ovat erityisen valovoimaisia ja tapasin yhden tällaisen äskettäin. Nimittäin taiteilija Waltteri Torikka pistäytyi viime perjantaina 20.12. Kuopiossa ja konsertoi tuomiokirkossa. Tapasimme viimeksi kesän musiikkijuhlien tiimoilta ja odotin tätä jouluista konserttia kuin lapsi joulupukkia. Kuopio oli viimeistä edellinen etappi 14 konsertin kiertueella ja tietoa sekä maistiaisia konsertin sisällöstä oli jo suorastaan vyörynyt facebookini yksityiseen ryhmään. Vaikka tuntuikin, että olen jo kuullut konsertin ainakin kertaalleen, osin myös siksi, että viime vuoden joulukiertue perustui samaan myyntimenestystä saavuttaneeseen levyyn, jota myös olin kuunnellut pitkin vuotta, oli silti suuri ilo päästä Sydämeni joulu -konserttiin. Ohjelmisto sisälsi tuttuja kotimaisia (mm. Sylvian joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Varpunen jouluaamuna) ja kansainvälisiä (mm. Tuunhan jouluks kotiin, Joululaulu, Heinillä härkien kaukalon, Oi jouluyö) joululauluja sekä pari aivan uutta levyä varten tehtyä kappaletta (Ei mitään hätää, Kylmään sydämeen). Lisäksi kuulimme myös vähemmän jouluiset, mutta aina niin upeat laulut Suojelusenkeli ja Kuin taivaisiin.
Waltterin ääni kuulosti aivan maagiselta hienossa 1800-luvun alkupuolella pystytetyssä kivikirkossamme. Olen seurannut tämän taiteilijan uraa siitä lähtien, kun hän voitti Lappeenrannan laulukilpailun (2010 tammikuu). Tuolloin minut sytytti tämän baritonin äänen tumma sointi. Tiesin jo silloin, että tästä nuoresta miehestä kehittyy aivan erityisen valloittava ja taitava taiteilija. Voi tietysti irvistellä, että joo, joo, helppohan se on nyt sanoa… No, aivan miten vaan, mutta salainen aseeni on tarkka musiikkikorva, jonka perin äidiltäni. Hän olisi elättänyt itsensä musiikilla, jos olisi saanut kehittää upeaa ääntään, mutta se ei silloin sotaa edeltävinä vuosina ollut mahdollista. Mummoni Anna jäi neljän lapsen yksinhuoltajaksi, kun hänen puolisonsa kuoli. Äitini, lapsista nuorin, oli silloin n. 4-vuotias ja hänen sisaruksensa kaikki alle 10 ikävuoden. Mummo asui katraineen toisten nurkissa, kävi töissä taloissa aina kun tarvittiin apua johonkin. Lapsien oli mentävä ansioon heti kun suinkin kykenivät. Äitini aloitti työuransa pikkupiikana suuressa maalaistalossa ja minun nykyinen kotini on siitä vain muutaman kilometrin päässä.
Äitini laulaa kauniisti vieläkin ja muistaa vieläkin sanat sekä sävelet hienosti, mutta minusta ei tullut laulajaa, vaikka sitä niin himoitsin nuoruudessani. Isäni olemattomat laulugeenit sekä lapsena kärsitty kurkkusairaus tehokkaasti leikkasivat siivet laulu-uraltani. Toki kuitenkin kouluaikaan innokkaasti esiinnyin erilaisissa kokoonpanoissa. Muistan, että opettajani Harry Hietala (kyllä, Nightwishin ja Tarotin Hietaloiden isä!) sijoitti minut lauluryhmissä poikien joukkoon laulamaan ns. toista ääntä. Esiintymislavat ovat sittemmin kyllä tulleet tutuiksi, joskin puhujana.
Mutta kukaan eikä mikään voi viedä minulta sitä kuinka monisävyisesti ja tarkasti kuulen musiikin sisälläni. Musiikilla on mahtava voima ja se vaikuttaa niin meidän mieleemme kuin kehoommekin. Musiikki hoitaa meitä ja osaltaan toimii myös terveyden edistäjänä. Musiikki pitää tuoda mahdollisimman lähelle, terveellisellä volyymillä kuitenkin. Jokunen vuosi sitten muistiterapeutti kertoi kuinka musiikkia tulisi kuunnella kunnon kuulokkeilla, jos suinkin mahdollista. Näin teoksen koko teho menee syvälle aivoihin ja esim. äidin tapauksessa torjuu alkavaa muistisairautta. Tämän keskustelun seurauksena äiti sai elämänsä ensimmäisen oman CD-soittimen ja kasan äänilevyjä sekä todella hyvät kuulokkeet, jotka päässä hän usein istuu musiikista nauttien ja laulaen itse mukana niin Tapio Rautavaaraa, Olavi Virtaa tai Metrotyttöjä kuin tuoreempaakin musiikkia. Kyllä, soittimessa silloin tällöin pyörivät myös Waltterin levyt, etenkin Sininen uni. Kylläpä pojalla on mahtava ääni, sanoi äiti miestä ensikertaa kuullessaan.
Sininen uni -levy sisältää nimenomaan Tapio Rautavaaran lauluja ja siinä musisoinnin hoitaa Waltteri Torikka Trio, johon kuuluvat laulajan lisäksi huipputaitavat Juha Savela (kitara) ja Eero Ignatius (kontrabasso). Juha ja Eero säestivät nyt myös tuomiokirkossa ja mukana oli trion lisäjäsen Markus Pajakkala (puhallin- ja lyömäsoittimia). Kiertuekokoonpanoa täydensi pianisti Marko Hilpo, joka usein yksinään säestää Waltteria esim. klassisissa konserteissa. Osassa kiertueen konserteissa mukana on ollut muitakin, kuten viulisti Barbora Hilpo.
Oman huikean sävynsä illan tarjontaa toi nimenomaan tämä #uskomatonorkesteri, jonka soitanto menee luihin ja ytimiin. Siitä on aikaa, kun olen kuullut varsinaista trioa livenä ja olinkin jo kaivannut Eeron kontrabasson suklaanpehmeitä tummia sointuja ja Juhan kitarasta soljuvia musiikillisia helmiä.
Waltterin ääni on saanut viime vuosina uutta syvyyttä. Hän on tehnyt monipuolisia töitä ja hän kehittää instrumenttiaan jatkuvasti mm. käymällä laulutunneilla Lontoossa tämän tästä. Olipa kyseessä sitten ooppera tai viihdekonsertti tai jotain siitä väliltä, niin hän antaa tähtensä loistaa meidän kuulijoittemme iloksi ja valoksi.
Konsertin jälkeiset juttelutuokiot esiintyjien kanssa kruunasivat tunnelman. Ilta oli nautinnollinen ja herätti myös muistoja. Se myös antoi runsaasti energiaa jaksaa eteenpäin keskitalven tuiskeissa ja ehdottomasti se toi joulun rauhan sydämiimme.
Kiitän kaikkia elämääni tänä vuonna sivunneita tai/ja siinä viivähtäneitä tähtiä. Toivotan oikein rauhaisaa joulua ja huippuloistavaa uutta vuotta!