Maalla asuminen on joskus – miten sen nyt sanoisi – niin hillitöntä seikkailua. Tänään koin siinä suhteessa erityisen ällistyttäviä hetkiä – ja retkiä.
Pieni taustoitus lienee paikallaan. Asun Kuopion kaakkoisilla reunamilla. Siis kaupungissa, mutta ihan maalla kuitenkin, metsässä suorastaan. Ensinnäkin tänne pääsee vain kuoppaisia hiekkateitä pitkin – tulipa mistä suunnasta tahansa. Lähimmälle valtaväylälle (ysitie) ja minkäänlaiseen julkisen liikenteen tarjontaan on 15 km.
Tavanomaisia kauppa- ja apteekkiasioita hoitelen joko Riistavedellä tai Vehmersalmessa, jotka kuuluvat Kuopioon, tai sitten naapurikunnassa eli Tuusniemellä. Terveyskeskukseni on Vehmersalmessa ellei uusi sote toisin määritä. Ruokakauppaan aikoessa pitää tarkkaan tutkailla puutelistaa, että mihin näistä kolmesta kannattaa lähteä. Esimerkiksi, jos haluan hankkia tietyn juuston tiettyä suosikkimakuani, niin Tuusniemi on ainoa mahdollisuus, sillä muissa se ei kuulu valikoimaan. Tai jos ystävä Vantaalta on tulossa, niin jälkiruokien keralla tarjottavaa juuri sitä oikeaa vaniljakastiketta ei löydy muualta kuin Vehmersalmelta. Riistavedellä taas ovat runsaimmat Eilisen tähdet -laarit… Jos sattuu olemaan liikkeellä juuri oikealla hetkellä. Kuopion keskustasta toki saa mitä vain ja useimmiten yhdestä liikkeestä, mutta kun sinne on lähes 60 km sivunsa, niin sitä harkitsee hiukka tarkemmin kuin pistäytymistä kulman taakse supermyymälään.
Nyt lähestymmekin päivän tarinan ydintä. Olet jo varmaan päätellyt, että oma kulkuneuvo on välttämättömyys. Eikä se kulje ilman polttoainetta. Tämä tosiasia tuo oman kiemuransa pohdintaa siitä mikä on päivän valinta. Riistavedellä kun ei enää ole bensa-asemaa. Ei ole ollut kohta kahteen vuoteen. Seuraava asema siinä suunnassa on Vartialassa, mutta kun siellä saattaa tervehtiä pumpun kyljessä viesti, että bensa on lopussa. Ja jos pumpattavaa on, niin hintavaa se on. Tiettyä väsymystä on koko asemassa, sillä myös kahvila ’suattaa olla aaki, mutta suattaa olla olemattakin’. Nesteisiin kuulema liittyvävät myös paikan hoitajan/omistajan omat haasteet.
Seuraava bensapumppu löytyy Toivalasta, mutta hinnat ovat yläkanttiin. Ja sitten ollaankin jo Kallansiltojen ’kaapunnin’ puolella 5-tien varressa…
Vehmersalmelta, joka on eteläisempään suuntaan, kohti Leppävirtaa, saa bensaa ja niin sai Tuusniemeltäkin vielä, kun edellisen kerran pari viikkoa sitten siellä kävin. Ei saa enää. Ainoan toiminnassa olleen aseman pumput olivat hävinneet ja alue oli aidattu ja täynnä erilaista kaivauskalustoa. Onko tämä Teboilin asema Ukrainan sodan uhri vai onko kyse jostain muusta, en tiedä? Vielä.
Olen liikkeellä kahden naapurini kanssa. Näistä toinen omistaa auton, mutta nyt on lämmityslaitteen johto kateissa ja autokin valtaisan kinoksen sisässä. On tainnut olla putki päällä. Korvessa kun asuu, niin tiettyjä naapurisuhteita on hoidettava, sillä joskus sitä saattaa tarvita apua itsekin. Vaikka kun auto pitää viedä huoltoon. Joten kun mulla on lumeton ja lämmitetty auto ja kun vielä toteamme, ettei autoni lämmittimen piuha käy naapurin kulkuneuvoon, niin kohteliaasti kysäisen, että onko tarvista lähteä kaupoille. Kyllä on ja kuulema on toisellakin naapurilla. Niinpä saan miesseuraa oikein tuplaten.
Bensa-aseman kohtaloa kauhisteltuamme suuntaamme ruokakaupalle. Pihalla kyselemme paikkakuntalaisilta, mistähän sais bensaa. Outokumpua ehdottavat. Semmoset 35 kilometriä ysitietä itään. Ostokset tehtyämme sometaitoisempi naapureistani kertoo tarkistaneensa, että Kaavi on lähempänä, vain noin 25 km. Tiedän, että ao. paikkakunta on usein ollut herrojen ostosmatkan kohde, koska kirkonkylällä on myös seudun ainoa vahvempien virvokkeiden puoti. Nti Google kertoo, että bensa-asemakin on ellei peräti useampikin!
Että sinne sitten. Ysitieltä käännytään pohjoiseen suuntaan lähellä Seinävuoren rotkolaaksoa ja matka jatkuu asfaltoitua tietä kauniisti lumisen metsän halki. Puissa on selvästi enemmän valkoista peitettä kuin kotikulmillamme. Toteamme, että ’männään Kuaville kaaheen kaanista’ tietä pitkin. Kapealla tiellä ei arvaa pysähdellä kuvaamaan.
Kaavilla autoni saa menovettä ja herrat pyörähtävät vielä kauppa-asioilla. Minua ilahduttaa se, että tänään täällä bensalla on hintaa (vain?)1,918€/litra. Tämä kotiseutukierros olisi tosin jäänyt tekemättä, jos viimeksi keskustasta lähtiessani olisin ollut ’hereillä’ heti startista ja tankannut kaupungissa, mutta kun Kallansilloilla vasta havaitsin asian. Toivalan ohitin, koska tarve ei ollut akuutti ja ennen Vartialaa olin todennut, että viikonloppuna pitää käydä ruokaostoksilla, joten menenpä Tuusniemelle ja tankkaan samalla. Kun edellisellä kerralla bensa oli niin edullista siellä.
Kaavin keskustan läpi olen aikaisemmin ajanut vain kerran matkalla mansikkatilalle Luikonlahden suuntaan. Nyt jäi kuitenkin kaihertamaan, että millaisethan valikoimat siellä Kaavin isossa ruokakaupassa on. Saiskohan sieltä sekä sitä oikeaa juustoa että vaniljakastiketta ynnä muita laktoosittoman kasvisruokavalioni tarveaineita samasta paikasta. Se on joku kerta kurvattava Kuaville, niin kuin mainostaulu ysitien varressa houkuttelee, ja tutkittava. Riistaveden kautta, kuten paluumatkammekin.
Epilogi: Tiet ovat täällä kurjassa kunnossa ja salakavalat kuopat hajottavat autot. Monetkohan iskarit on vaihdettu autooni kuudessa vuodessa? Nyt sitten ei enää saa polttoainetta, joten siihenhän se tyssää meno lopullisesti. Se on kerättävä hynttyyt ja romppeet ja suunnattava valtaväylien varrelle vissiin. Että tällaista seikkailua elämä täällä maalla.
P.S. Alkuperäinen tankkauskohde Tuusniemi on punaisen karttamerkin kohdalla.
Kyllä elämä joskus käy hankalaksi kun kaikki palvelut katoaa.