Katselen eilen illalla ottamiani ”taivaskuvia” aamusilmin ja uusin miettein. Jokaisesta kuvasta saisi oman tarinansa. Osa olisi silkkaa mielikuvitusta osa toteen pohjautuvaa… Kun katselen taivaalle niin pilvien kuin tähtienkin täyttämälle, mietin Saara Cantellin viehättävää elokuvaa Tähtitaivas talon yllä. Filmi kertoo kolmen sukupolven naisten tarinan samassa itäsuomalaisessa maalaistalossa. Löydän siitä myös joitain…
Viime yönä ne tulivat takaisin. Ne lapsuuteni sotaunet. Ne, joissa olen rakennuksen sisällä ja ulkona saartorengas aseet tanassa lähestyy. Ja ne, joissa sotakoneet kiitävät taivaalla uhkaavasti jyristen. Ne tulivat uniini viime yönä. Kuvasto oli eri, mutta aihepiiri sama. Kauhu, pelko, ahdistus, turvattomuus. Muistan lapsuuden unien kirjosta myös sellaisen, jossa leikin…
Eilisen (8.3.2022) naistenpäivän tuoksinassa mieleeni nousi ajatuksia omasta naiseudestani ja sen taustoista. Ensimmäisen kerran tunsin olevani nainen, niin sen hyvässä kuin pahassakin mielessä, oheisen kuvan oton yhteydessä. Kerronpa lisää. Perheemme eli vanhemmat, veljeni ja minä, asuimme Rötikössä, silloisessa Riistaveden kunnassa. Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä pihaan pyöräilee mies, jolla oli suuri laukku…
Oli vappu ja satoi lunta. Uuden kotitalomme kellarista isän veli oli vuokrannut tilaa verstaalle, jossa hän valmisti kattotiiliä. Setä oli asentanut tien puoleiseen pikkuikkunaan sihdin, jonka läpi tuotannossa tarvittava hiekka siirtyi alakertaan. Luminen vinosti seinää vasten asennettu sihti oli kuin pieni liukumäki konsaan ja siinä laskettelin polvillani. Uudet, juhlapyhän kunniaksi…
(Kirjoitin tämän tarinan jo vuosikymmen ellei parikin sitten ja se perustuu todelliseen yölliseen metsäretkeen, josta ei valitettavasti ole olemassa valokuvia. Haluan kuitenkin näin jouluna jakaa sen taas kanssasi.) ………………………………………………………………………………………. Pimenevässä illassa punaisen mökin pihalla on pitkä rivi myrskylyhtyjä – kolmattakymmentä kaikkiaan. Niiden liekit lepattavat kauniisti. Meitä on yhtä monta kuin…
Elämämme Rötikössä ei suinkaan ollut auvoista kaiken aikaa. Yksi järkyttävimmistä muistoista on se, kun isä tuli jälleen kerran umpihumalassa kotiin ja tapansa mukaan käyttäytyi aggressiivisesti. Ennen maalaistaloissa oli ns. uuninpankko, jonka edessä olivat savuhormit, mutta meidän uunikokonaisuus oli moderni eli siinä hormit olivat palomuurissa seinän vieressä ja uuninpäällinen oli avoin…
Opin lukemaan ainakin pari vuotta ennen koulun alkua. Eihän siinä ihmeellistä, monet lapset oppivat varhain, mutta kun meillä kotona ei ollut juurikaan kirjoja, lastenkirjoista nyt puhumattakaan. Vanhemmillani on täytynyt olla niukalti rahaa, sillä tulot olivat pienet ja talonrakentamiseen piti ottaa lainaa, mutta sen ymmärsin vasta vuosia myöhemmin. Vihkiraamattu oli ja…
Vain jokunen viikko sen jälkeen, kun olin muuttanut nykyiseen kotiini Kuopion maaseudulle, ovelleni ilmestyi tuntematon mies, joka tiedusteli olinko sen taksikuskin tytär. Eräs nykyisistä naapureistani oli kertonut kaverilleen kuulleensa, että kylälle oli muuttanut nainen, joka oli syntyisin Rötiköstä ja oli lapsena asunut siinä tienristeyksen lähellä olevassa talossa. Maalla verkostot toimivat!…
Erään kesäkuun viimeisenä puolituntisena syntyi pienessä savolaisessa kylässä lapsi vuosikymmenen ukkosmyrskyn pauhatessa ympärillä. Pienokainen oli ainakin isänsä suureksi harmiksi tyttö ja nuorten vanhempiensa ensimmäinen. Elämä alkoi mummolan peräkammarissa ja reilun vuoden päästä syntyi se kaivattu velipoikakin Kylässä asui vain muutama perhe, maanviljelijöitä pääosin. Yksi emäntä valmisti neulomakoneella tilauksesta villahousuja ja -paitoja….