Hibiscus, kiinanruusu, avasi ensimmäisen kukkansa juuri merkkipäivänäni. Se ilahduttaa. Vaikka tämä nimenomainen yksilö on asunut kotonani vasta vajaan vuoden, kasvilla on pitkä historia perheessämme.
Sylikummini, tätini Anni, on intohimoinen viherpeukalo. Siitä todistaa mm. se, että kun hän rakennutti talon, niin siihen tuli myös hieno viherhuone. Yksi kasveista, jotka pääsivät omaan tilaansa, oli kiinanruusu. Eikä mikä tahansa kiinanruusu vaan kerrottu sellainen.
Jossain vaiheessa äitini joko pyysi tai varasti oksan kasvista ja sai sen kukoistamaan. Kasvit olivat hänellekin rakkaita. Hän jopa jutteli niille, kuten nykytutkimuksen mukaan onkin eduksi. Kun maailmalta palattuani sisustin kotiani, napsaisin äidin kiinanruususta oksan ihan salaa. Sanotaan, että varastettu oksa juurtuu ja kasvaa erityisen hyvin. Myös luvallisesta oksasta kiittäminen ei ole soveliasta. Olipa niin tai näin kiinanruusuni kasvoi ja voi hyvin.
Hyvin kasvoi äidinkin yksilö, jopa niin hyvin, ettei sille enää tahtonut löytyä tilaa vanhempieni pienehkössä kodissa. Äiti viimein lahjoittikin sen minulle. Molemmat voivat hyvin ja selvisivät loistavasti muutosta maalle, Hämeeseen. Juurrutin oksia jatkuvasti ja lahjoitin niitä eteenpäin.
2014 vietin paljon aikaa Kuopiossa hoivaten vanhempiani, joista etenkin äitini sairasti paljon. Käyntini Hämeessä harvenivat ja viimein luovuin kodistani siellä asuakseni tovin äitini kanssa hänen omaishoitajanaan. Isä oli silloin jo menehtynyt.
Muutin talvella ja pienemmät kasvit toin henkilöautolla, mutta suuret palmut, kiinanruusut jne. jouduin jättämään kesään asti naapurini hoivaan. Hänen kasvinsa kukoistivat, joten luotin omieni myös tulevan hoidetuiksi. En huomannut opastaa kuinka altakasteluruukkujen kanssa toimitaan ja niinpä entinen naapurini näännytti kukat liialla kastelulla. Kasvit eivät siitä selvinneet.
Viime kesänä kävin tätini luona ja huomasin, että hänen viherhuoneessaan oli edelleen kiinanruusujemme kantaäiti, nyt jo huoneen korkuinen puu. Ja niin pari oksaa siirtyi käsilaukkuuni… Pistokkaat lähtivät kasvamaan hyvin ja vaikka kasvi on vielä hentoinen, on nyt ensimmäisen kukinnan aika. Juuri syntymäpäivänäni.
P.S.
Julkaisin tämän tekstin myös Instagramissa ja Facebookissa.