Toivoa on

Toivoa on. Uusi päivä on koittanut ja aurinko pilkistelee lupaavasti. Kun herättyäni kurkkasin verhojen raosta, pinkaisi rusakko metsikköön. Oli ollut syömässä keltasirkuille laittamiani kauroja. Pian oravat tulivat natustamaan auringonkukan siemeniä – alkuaan linnuille tarkoitettuja. Pähkinät ovat just nyt loppu. Tuon ison pussillisen niitä linnuille ns. kaupunkituliaisina ja kurrethan niistä innostuvat…

Haluan lukea lisää

Siirrellään aikaa

On aika taas siirrellä aikaa. Uskon kierrätykseen ja niinpä kodissani on myös useita sisustukseen sopivia kirppareilta hankittuja kelloja. Kaksi kertaa vuodessa kiipeilen aamutuimaan tikapuilla (korkeat huoneet!) ja siirtelen viisareita… Kuvan sydänkello minulla on ollut jo pitkään, mutta viereinen taulu on hankittu tätä kotia varten ja ripustin sen seinälle jo ennen…

Haluan lukea lisää

Hankiainen

Hanki kantaa – ja niin kantaa elämäkin, vaikka joskus tuntuu, että edessä on ylipääsemättömiä esteitä. Tänä aamuna tepastelin hangella ja näppäilin. Aaah tätä hiljaisuutta! Toki linnut lirkuttelevat toisilleen tositarkoituksella, räystäistäkin tip-tip-tippuu vettä ja metsä humisee hennosti, mutta nämä kuuluvat kiinteästi ympäristööni. Sitä vastoin yllättävä jylinä Rissalan (lentokenttä, jonne on maanteitse…

Haluan lukea lisää

Pieniä hetkiä

Joulukuinen päivä hämärtyy hissukseen. Sininen hetki antaa odottaa vielä. Kuljen ikkunasta toiseen ja ihastelen lumista maisemaa. Keittiön isosta ikkunasta näkyy etupihan puutarha ja sen takana paljon jykeviä kuusia kun taas olohuoneen ikkunasta sekä terassin lasiovesta takapihalle katsoen kasvusto on hennompaa: kauniit koivun ja pajujen oksistot piirtyvät herkkinä taivasta vasten. Makuuhuoneesta…

Haluan lukea lisää

”…mä pieni ihminen turvaton…”

Joulukalenterissa kysyttiin: mikä on tärkeintä joulussa. En kirjoittanut silloin kommenttiani, mutta kysymys ei jättänyt rauhaan. Ja sitäpä olen pohtinut nyt jouluun valmistautuessani. Jouluvalmistelut siinä perinteisessä mielessä ovat kohdallani vähäiset, sillä en harrasta suursiivouksia vaan yksin asuessani kohennan paikkoja tarvittaessa. Lähes täysin kasvissyöjänä kinkut ja muut lihaisat eväät jäävät kaupan hyllyille…

Haluan lukea lisää

Kiitollisin mielin

Sunnuntaiaamu. Herään virkeänä ja keitän kahvia sekä puuroa. Napsautan päivänvalolampun päälle. Avaan tietokoneen ja luen – sekä kuuntelen – ensiterveiset eiliseltä Hartwall Areenan keikalta, jonka päätin jättää tällä kertaa väliin. Viime joulukuussa nautin riemulla Jarkko Aholan ja Waltteri Torikan ensimmäisestä yhteisesiintymisestä samaisessa hallissa. Suljetussa facebook-ryhmässämme jaetaan estoitta – ja artistin…

Haluan lukea lisää

Näkyvää suurempaa

Ylläolevat kuvat ja ”Metsä kirkkoni olla saa…”  teemainen blogiteksti oli tarkoitus julkaista 19.10., mutta nyt kun parin viikon suunnitellun tauon jälkeen palasin blogiin, huomasin, että jostain syystä julkaisu ei ollutkaan onnistunut. Koska haluan julkaista nuo mielestäni erityisen kauniit kuvat, niin muokkasin tänään juttua. Ja yhtäkkiä, ilman  mitään syytä, uusi teksti…

Haluan lukea lisää

Kotoisa sunnuntai

Aurinkoinen sunnuntai. Nyt +4, mutta yöllä oli taas jokunen aste pakkasta. Seison työhuoneeni ikkunan ääressä – vaihdoin siihen pari päivää sitten kirpparilta hankkimani verhot- ja katselen kellastuvaan koivikkoon. Kauempana on myös suuri mänty ja pari pienempää kuusta. Metsikön takana olevan ”mummonmökin” katto näkyy ja se on selvä merkki siitä, että…

Haluan lukea lisää

Mennään metsään

Suomalaiset ovat metsäkansaa vai ovatko? Parhaillaan on menossa teemaviikko, jonka aikana meitä kehotetaan menemään metsään. Varmasti tarpeellinen kehotus kaupungeissa ja taajamissa asuville, mutta minä kun asun metsässä. Kuvasin pienen filmipätkän rapuiltani näyttääkseni sinulle, kuinka kaunista juuri nyt lähimetsässäni onkaan, mutta sitten huomasin, ettei blogiin voikaan ladata videoita. Samat ihanat puut,…

Haluan lukea lisää

Nami mesta

9.9.18Nyt on sunnuntai-ilta, mutta kirjoitin tämän tekstin jo lähes valmiiksi perjantaina, jolloin tulin myös viettäneeksi etäpäivän aivan huomaamattani. Heräsin hiukan tavallista myöhempään ja aamuteetä juodessani napsautin tietokoneen päälle tarkistaakseni yksityiskohdan aikaisemmin kirjoittamastani kässäristä. Uutta tekstiä alkoikin tulla ja uppouduin aiheeseen niin, että tunnit vierähtivät nopsaan ja havahduin ajankulkuun vasta, kun…

Haluan lukea lisää