Maalla asuminen on joskus – miten sen nyt sanoisi – niin hillitöntä seikkailua. Tänään koin siinä suhteessa erityisen ällistyttäviä hetkiä – ja retkiä. Pieni taustoitus lienee paikallaan. Asun Kuopion kaakkoisilla reunamilla. Siis kaupungissa, mutta ihan maalla kuitenkin, metsässä suorastaan. Ensinnäkin tänne pääsee vain kuoppaisia hiekkateitä pitkin – tulipa mistä suunnasta…
Aamuisella postiretkellä eilen (8.9.) huomasin, että matkan varrella kasvoi siankärsämöitä – ja olivat kauniisti kukassa vielä. Kasvin varsi on sen verran sitkeä, ettei sitä helposti saa poikki enkä halunut vahingossa kiskoa juuria irti, joten jalkakylpyihin aikomani yrtit jäivät paikoilleen. Niitä lähdin alkuillasta noutamaan. Kännykkä mukaan, tietty, ja sakset. Ovella käännyin…
Myrskyn jälkeen tuntui mukavalta hengittää sateen raikastamaa ilmaa. Suuntasin postilaatikon kautta vaihteeksi pitemmälle reitille kotini takaisiin maisemiin. Menossa mukana myös järjestelmäkamerani. Tänään kun piäkaapunnissa vietetään taiteitten yötä, niin päätinpä minäkin laittaa oman rikkani rokkaan. Kuvissa 1-7 kotikulmillani näytteillä olevia jyhkeitä kivitaideteoksia. Muhkeita muotoja, herkkää taiteellista näkemystä… Peltoaakeella suuntasin kameran myös…
Nyt, kun puutarhan suuret pensaat (kuusama, juhannusruusu, lumipalloheisi) ovat kukintansa loppusuoralla, on aika katsella mitä luonto tarjoaa. Kauneutta ja väriä on joka puolella runsain mitoin ja tekisi mieli poimia valtaisia kimppuja kotiin. Monet kukat valitettavasti eivät kestä kauaakaan maljakossa, joten parasta on vain ihailla niitä luonnossa.
Hibiscus, kiinanruusu, avasi ensimmäisen kukkansa juuri merkkipäivänäni. Se ilahduttaa. Vaikka tämä nimenomainen yksilö on asunut kotonani vasta vajaan vuoden, kasvilla on pitkä historia perheessämme. Sylikummini, tätini Anni, on intohimoinen viherpeukalo. Siitä todistaa mm. se, että kun hän rakennutti talon, niin siihen tuli myös hieno viherhuone. Yksi kasveista, jotka pääsivät omaan…
Kannoin aamukahvimukini etuterassilleni ja päätin samalla kuunnella Radio Dein lähetystä. Kesämies Mikael ja apupoikansa Heikki ovat tarjonneet varsin viihdyttäviä, informatiivisia ja myös ajatuksia herättäviä aamutuokioita jo viikkojen ajan retkiltään kesäisessä Suomessa. Asun maalla, metsässä, ja nettiradio on välillä pätkinyt pahastikin ja siten haitannut kuuntelunautintoani, mutta etuterassillani kuuluvuus oli huippuluokkaa. Olisinpa…
Piipahdin pihalle tutkailemaan josko selviäisi syy jylyyn, jota kuului aina pienen tauon jälkeen. Arvelin, että ukkosta jossain kauempana. Kun tulin takaisin sisään, niin uutisissa kerrottiinkin, että kasapäin brittihävittäjiä tulee Rissalan (Kuopion lentokenttä) hornetteja moikkaamaan. Vähä niinku yökylään. Kuulema aikovat harjoitella yhdessä, joten mekastusta taivaallani riittää. Vai onko niiden (salainen) tarkoitus…
Tänä kesänä lumipalloheisi on niin täynnä tavallista suurempia kukkia, etteivät oksat tahdo jaksaa taakkaa kantaa. Pensas on ilahduttanut runsaudellaan pitkään eivätkä sateet tai hellekään ole sitä lannistaneet. Nyt kukkien normaalin elinkaaren mukaisesti ”lunta” alkaa sataa nurmikolle. Kiitollinen ja ilahtunut kaikesta tästä kauneudesta! Iloa ja kauneutta elämääsi!
Elän tällä erää oikeassa ruusutarhassa. Juhannusruusu on puhjennut kukkaan juuri oikeaan aikaan. Pihalla viivähtäessäni tuntuu, että joka hetki uusi nuppu aukeaa ja hieno tuoksu vain jalostuu… Eikä unohdeta, että kuusamakin kukkii ja tuoksuu vielä ja tuoksuvatukan vaaleanpunaiset kukat ovat juuri alkaneet ilahduttaa niin ulkonäöllään kuin tuoksullaankin. Ja lumipalloheisi pursuaa yli…
Jokanaisen autonoven sulatusohjeet ovat testatut ja hyviksi havaitut. Kun sain auton esiin lumikinoksesta, niin ovihan aukeni ponnistuksitta. Varauduin näet kiskaisemaan kunnolla ja olin lentää selälleni, kun ovi aukeni kuin suven sulossa konsaan! Nyt kulkuneuvoni vetreytyy piuhoissa tovin ennen kuin alan houkutella sitä retkelle kylille. Oisko peräti mualiman navalle hurrautettava… Kaunista…
Osa 1: Keli oli kohtuullisen kesäinen, no leuto syksyinen ainakin, kun köröttelin täältä puskista Kuopion keskustaan ja kiskot veivät minut etelään. Palatessani viikon päästä ihmettelin, että mikä hiekkamyrsky oli käynyt parkkihallissa, kun auton päällä oli kevyt kuorrutus. Matkalla kotiin totesin, että kuurastahan oli kysymys, sitä kuorrutusta näet oli kaikkialla. Renkaat…
Toivoa on. Uusi päivä on koittanut ja aurinko pilkistelee lupaavasti. Kun herättyäni kurkkasin verhojen raosta, pinkaisi rusakko metsikköön. Oli ollut syömässä keltasirkuille laittamiani kauroja. Pian oravat tulivat natustamaan auringonkukan siemeniä – alkuaan linnuille tarkoitettuja. Pähkinät ovat just nyt loppu. Tuon ison pussillisen niitä linnuille ns. kaupunkituliaisina ja kurrethan niistä innostuvat…
On aika taas siirrellä aikaa. Uskon kierrätykseen ja niinpä kodissani on myös useita sisustukseen sopivia kirppareilta hankittuja kelloja. Kaksi kertaa vuodessa kiipeilen aamutuimaan tikapuilla (korkeat huoneet!) ja siirtelen viisareita… Kuvan sydänkello minulla on ollut jo pitkään, mutta viereinen taulu on hankittu tätä kotia varten ja ripustin sen seinälle jo ennen…
Hanki kantaa – ja niin kantaa elämäkin, vaikka joskus tuntuu, että edessä on ylipääsemättömiä esteitä. Tänä aamuna tepastelin hangella ja näppäilin. Aaah tätä hiljaisuutta! Toki linnut lirkuttelevat toisilleen tositarkoituksella, räystäistäkin tip-tip-tippuu vettä ja metsä humisee hennosti, mutta nämä kuuluvat kiinteästi ympäristööni. Sitä vastoin yllättävä jylinä Rissalan (lentokenttä, jonne on maanteitse…
Joulukuinen päivä hämärtyy hissukseen. Sininen hetki antaa odottaa vielä. Kuljen ikkunasta toiseen ja ihastelen lumista maisemaa. Keittiön isosta ikkunasta näkyy etupihan puutarha ja sen takana paljon jykeviä kuusia kun taas olohuoneen ikkunasta sekä terassin lasiovesta takapihalle katsoen kasvusto on hennompaa: kauniit koivun ja pajujen oksistot piirtyvät herkkinä taivasta vasten. Makuuhuoneesta…
Joulukalenterissa kysyttiin: mikä on tärkeintä joulussa. En kirjoittanut silloin kommenttiani, mutta kysymys ei jättänyt rauhaan. Ja sitäpä olen pohtinut nyt jouluun valmistautuessani. Jouluvalmistelut siinä perinteisessä mielessä ovat kohdallani vähäiset, sillä en harrasta suursiivouksia vaan yksin asuessani kohennan paikkoja tarvittaessa. Lähes täysin kasvissyöjänä kinkut ja muut lihaisat eväät jäävät kaupan hyllyille…
Sunnuntaiaamu. Herään virkeänä ja keitän kahvia sekä puuroa. Napsautan päivänvalolampun päälle. Avaan tietokoneen ja luen – sekä kuuntelen – ensiterveiset eiliseltä Hartwall Areenan keikalta, jonka päätin jättää tällä kertaa väliin. Viime joulukuussa nautin riemulla Jarkko Aholan ja Waltteri Torikan ensimmäisestä yhteisesiintymisestä samaisessa hallissa. Suljetussa facebook-ryhmässämme jaetaan estoitta – ja artistin…
Ylläolevat kuvat ja ”Metsä kirkkoni olla saa…” teemainen blogiteksti oli tarkoitus julkaista 19.10., mutta nyt kun parin viikon suunnitellun tauon jälkeen palasin blogiin, huomasin, että jostain syystä julkaisu ei ollutkaan onnistunut. Koska haluan julkaista nuo mielestäni erityisen kauniit kuvat, niin muokkasin tänään juttua. Ja yhtäkkiä, ilman mitään syytä, uusi teksti…
Aurinkoinen sunnuntai. Nyt +4, mutta yöllä oli taas jokunen aste pakkasta. Seison työhuoneeni ikkunan ääressä – vaihdoin siihen pari päivää sitten kirpparilta hankkimani verhot- ja katselen kellastuvaan koivikkoon. Kauempana on myös suuri mänty ja pari pienempää kuusta. Metsikön takana olevan ”mummonmökin” katto näkyy ja se on selvä merkki siitä, että…
Suomalaiset ovat metsäkansaa vai ovatko? Parhaillaan on menossa teemaviikko, jonka aikana meitä kehotetaan menemään metsään. Varmasti tarpeellinen kehotus kaupungeissa ja taajamissa asuville, mutta minä kun asun metsässä. Kuvasin pienen filmipätkän rapuiltani näyttääkseni sinulle, kuinka kaunista juuri nyt lähimetsässäni onkaan, mutta sitten huomasin, ettei blogiin voikaan ladata videoita. Samat ihanat puut,…
9.9.18Nyt on sunnuntai-ilta, mutta kirjoitin tämän tekstin jo lähes valmiiksi perjantaina, jolloin tulin myös viettäneeksi etäpäivän aivan huomaamattani. Heräsin hiukan tavallista myöhempään ja aamuteetä juodessani napsautin tietokoneen päälle tarkistaakseni yksityiskohdan aikaisemmin kirjoittamastani kässäristä. Uutta tekstiä alkoikin tulla ja uppouduin aiheeseen niin, että tunnit vierähtivät nopsaan ja havahduin ajankulkuun vasta, kun…