Hankiainen

Hanki kantaa – ja niin kantaa elämäkin, vaikka joskus tuntuu, että edessä on ylipääsemättömiä esteitä.

Tänä aamuna tepastelin hangella ja näppäilin. Aaah tätä hiljaisuutta! Toki linnut lirkuttelevat toisilleen tositarkoituksella, räystäistäkin tip-tip-tippuu vettä ja metsä humisee hennosti, mutta nämä kuuluvat kiinteästi ympäristööni. Sitä vastoin yllättävä jylinä Rissalan (lentokenttä, jonne on maanteitse n. 40 km) suunnalta rikkoo hetkeksi rauhani.

Kevään valo on ilahduttava. Se leikkii hangella ja muodostaa kiintoisia kuvioita. Pajunkissat koristavat pensaita ja kinokset ovat lähes kokonaan haihtuneet metsästä – jos niitä siellä yleensä olikaan tänä talvena. Jylhät kuuset suojaavat selustaani ja puiden takaa pilkahtaa naapurin punainen mökki.

Joka vuosi lähipellolle on muodostunut sulavista lumista järvi, johon mm. joutsenet ovat pysähtyneet toviksi. Tänä vuonna joutsenlampea ei taida tulla, joten tässä joutuu esittämään pienten joutsenten tanssia aivan ilman aitoa mallia… Talven liukkailla, kun otin yhdeksi kuntoilumuodoksi tanssin, jota harrastin joskus kauan sitten…

Tänään kiertelin lähipiirissäni, mutta kevään edetessä pääsen metsäteille ja -poluille seikkailemaan. Ja huomaan myös, että sormeni syyhyävät eikä sillä ole mitään yhteyttä viruksiin tai ihottumiin vaan puutarha alkaa houkuttaa kuopsuttamaan. Hetki pitää odotella vielä.

Vaikka elämä tuntuisi joskus olevan palasina, niin parempiakin hetkiä tulee aina. Tänään taivas on sininen, mieli iloinen ja inspiraatio taivaissa. Liitelen kepeästi korkeuksiin, mutta tunnen silti olevani turvassa.

Kepeää ja iloista päivää sinullekin – ja voimia viruksen kanssa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.