MOT.

Jokanaisen autonoven sulatusohjeet ovat testatut ja hyviksi havaitut. Kun sain auton esiin lumikinoksesta, niin ovihan aukeni ponnistuksitta. Varauduin näet kiskaisemaan kunnolla ja olin lentää selälleni, kun ovi aukeni kuin suven sulossa konsaan! Nyt kulkuneuvoni vetreytyy piuhoissa tovin ennen kuin alan houkutella sitä retkelle kylille. Oisko peräti mualiman navalle hurrautettava…

Kaunista on, täytyy myöntää. Puut ovat lumipeitteisiä ja lisää valkoista leijailee taivaalta. Pakkastakin vain mukavat 9 astetta eikä tuulta nimeksikään. Lumiauramieskin piipahti puhaltelemassa ylimääräisiä pihan peitteitä metsän puolelle. Omat lumityöt – sekä kotini etuterassi että toimistoni veranda ja sen edusta – ovat osa kuntoharjoitteluani. Lumiehelle tuli boikotti etupihalleni jo ensimmäisenä ”yhteisenä” talvenamme. Hän näet veteli kukkapenkin reunakivet pitkin pihaa heti kättelyssä!

Huomaan, että alan taas hissukseen, tottua talveen, vaikka ärisenkin aluksi. Talvikin on pukeutumiskysymys ja isältä saamani topattu maastopalttoo on oiva verme tiällä mualla, täytyy myöntää, vaikka alkuun en takkiin mieltynytkään. Oli niin isokin. No, hyvä kun mahtuu kerroksia alle, vieläkin.

Ulkotulia voi poltella ihan ilman kulovaaraa ja nokipannukahvitkin voi keitellä kotikuusen katveessa, jos sattuu huvittamaan – tai jos sähköt katkeavat pitemmäksi toviksi, kuten tapana on. Ja jouluksi viritän valot tuohon ”pikkukuuseen” lintujen ruokinnan vieressä. Kuusi oli noin puolitoista metrinen, kun tasan viisi vuotta sitten tänne muutin. Ei ole enää. Muallahan on mukavoo…

Valoa ja iloa elämääsi tänäänkin!

Teksti on julkaistu myös Instagramissani @rakumpulainen 1.12.2021

Comments are closed.