Nyt se löytyi! Nimittäin äidin reseptivihko, ainakin yksi niistä. Tässä on pikkuleipien ja kakkujen ohjeita. Vihkossa on runsaasti voi/margariini-, kerma- ja muita tahroja kertomassa ahkerasta käytöstä.
Vihkon lopussa on myös kalasäilykkeen ohje. Isä (k. 2015) oli innokas kalastaja ja yhdessä vanhempani tehtailivat maistuvia säilykkeitä. Kala-allergikkonahan en päässyt maistamaan, niin kuin en äidin kuuluja kalakukkojakaan. En myöskään saanut oppia näitten tekoa. Äidin yksi ruokabravuuri oli mykykeitto, jota hän teki kerran pari vuodessa ja kutsui sitten ruokaystävänsä, esim. poikansa anopin, herkuttelemaan.
Opin äidiltä paljon ruuanlaitosta ja leivonnasta, mutta vuodet maailmalla ovat tuoneet omat lisänsä ruokavaliooni. Olen myös luovasti muokannut ja keventänyt äidin reseptejä (olen kasvissyöjä), mutta toki osaan tarvittaessa pyöräyttää lihaisiakin ruokia. Kalaan en voi koskea terveyssyistä.
Jo vuosia ennen kuolemaansa äiti määritteli mitä hän haluaa mukaansa arkkuun. Kaikki muut toiveet täytin prikulleen, mutta suosikkiveitsensä, kyläsepän aikanaan takoma, lukuisien teroitusten johdosta jo nysäksi kulunut, oli kadonnut ilmeisesti jo siinä vaiheessa, kun äiti siirtyi hoivakotiin. Sitä en siis voinut mukaan laittaa. En myöskään tullut kysyneeksi veitsen tarkoitusta. Suunnitteliko hän kenties kokkauksen jatkamista tuonpuoleisessa?
Julkaistu aikaisemmin Facebookissani.