Vähän ennen syntymäpäivääni ystäväni etelästä ajeli tänne maalle tuoden minulle erilaisia someajan vempeleitä. Hän on haka somejutuissa ja lupasi opastaa minua kaikkien apuvälineiden käytössä. Ja lisäksi, koska hän on yhdeltä ammatiltaan valokuvaaja, tapaamisen tarkoituksena oli myös kuvata minua merkkipäivänäni. Hän halusi omien sanojensa mukaan palautella muistiin kuvaamista pitkän koronatauon jälkeen.
Mainitsin toiselle ystävälleni yksityisviestissä saapuneesta vieraasta ja myös, että olin saanut tuliaisiksi kasan kivoja leluja. Viestini ei kirvoittanut mitään kommentteja tai kysymyksiä. Sähkökatko rajoitti sometteluani ja vasta seuraavana päivänä, kun ajelimme vieraani kanssa keskustaan sähkön ja netin perässä, pystyin lähettämään valokuvan leluista. Sain selfiekepin, joka toimii myös jalustana, kännyyni popsocketin ja sen vastakappaleen autoon, johon voisin ripustaa kännyni. Popsocketin avulla kännystä saa vakaamman otteen myös esim. kuvatessa. Kommentti kuvasta oli: johan minä vähän ihmettelinkin millaisia leluja aikuinen nainen voi saada…
Itse asiassa lelukasassa oli myös vähänkäytetty aktiivisuusranneke (ihana oranssinen, suorakaiteen muotoisella ruudulla, juuri sellainen jonka olen halunnut…) Ei siinä mitään vikaa ollut, minun vain piti saada toinen mielestäni vieläkin ihanampi, ystäväni kertoi.
Niin nämä kuin myös muut omistamani lelut liittyvät kyllä tavalla tai toisella valokuvaukseen. Ensimmäisen kameran sain varhaisteininä. Aloin kinuta vanhemmiltani kameraa, mutten yksilöinyt millaisen haluaisin. Itse asiassa tiesin vain sellaisen yksinkertaisen tähtää-laukaise –mallin. No, isäni jostain kaivoi ilmeisesti venäläisen järjestelmäkameran. En tiennyt valokuvaamisesta paljoakaan enkä todellakaan tiennyt järjestelmäkameroista mitään.
Sisukkaasti lähdin opiskelmaan. Ensin menin kirjastoon oppaita lainaamaan ja syksyllä kirjauduin kansanopiston kamerakurssille. Muut vetivät pöydälle toinen toistaan hienompia kamerakokonaisuuksia ja minä päätin pitää omani kassissa. Kerroin opettajalle, että olin unohtanut ja että toisin seuraavalla kerralla. Sitä seuraavaa kertaa ei koskan tullut.
Pääosin olen opetellut kameran käytön itse oppaita ja ohjekirjoja lukemalla ja kokeilemalla. Olen myös oppinut, ettei laitteiden tekninen hienous vaan paremminkin ns. kuvaajan silmä on se, joka pitkälti määrittää lopputuloksen. Olin nuorena tyttönä Englannissa kieltä oppimassa ja tietysti otin kameran mukaani. Kuvasin melkoisen kasan filmejä, mutta minulla ei ollut varaa valmistuttaa kuvia Englannissa. Suomeen tultuani ystäväni tuttu, joka valmisti itse omat kuvansa, lupasi valmistaa myös filmini. Sain kuvat takaisin ja mukana tuli kommentti: ”Sinulla on hyvä silmä!”
Digikameroiden tultua filmin rajallisuudesta – ja kalleudesta – ei tarvinnut huolehtia. Myös kännyköistä tuli vähitellen varteenotettavia näppäilyvehkeitä. Nykyisen kännykkäni tärkein valintakriteeri oli sen kamera – tai siis useat kamerat.
Olen opiskellut photoshoppausta, graafista suunnittelua, julkaisujen taittoa, videoitten kuvaamista ja valmistamista ja jopa TV-kuvaamista jne., mutta valokuvaamiseni on edelleen vaistonvaraista. Katson maailmaa ikään kuin kameran etsimen läpi ja rajaukseni syntyvät automaattisesti. Se silmä vissiin toimii edelleenkin. Hämeessä asuessani pidin valokuvanäyttelyn yritykseni merkkipäivän kunniaksi. Saliin tallusteli paikallisen valokuvaamon omistaja. Tutki kuviani ja viimein kysyi: No, paljonkos olet photoshopannut näitä? Vastasin: En yhtään. Tai jos aivan tarkkoja ollaan niin yhtä kuvaa vähän rajasin… Muutoin ovat luomuja. ” Ilmeensä oli aika erikoinen…
Jos palataan vielä niihin aikuisen naisen leluihin ja erityisesti selfiekeppiin. Lahjakepissäni on kaukolaukaisin ja myös jalusta, jonka avulla saa kännykän viritettyä napakasti vaakatasoon ja esim. voin videoida vaikkapa omia esiintymisiäni. Huomasin tätä vaihtoehtoa harjoitellessani, että minussa lähti liikkeelle aivan eri vaihde. Hymyilin kameralle (siis puhelimeni selfiekameralle) ja hymy tuli aivan luonnostaan. Ääneni muuttui ja kasvoni ilmeet tehostuivat… Tämä siksikin, että olen aikanaan Kanadassa esiintynyt aika lailla televisiossa ja saanut esiintymisopastusta siellä kuin myöhemmin myös suomalaisilta TV-alan ammattilaisilta… Tämänkin lelun käyttö tuntui hyvältä ja tulette näkemään tuotoksiani eri some-kanavillani vastaisuudessa.
Että sellaisia leluja! Aiíkuiselle naiselle.
P.S. Niitä kuvaussession tuotoksia löytyy runsaasti tästä sivustosta.