Kuinkas kävikään?

Muutama viikko sitten kerroin kuinka kokeilin säilöä avomaakurkkujani äskettäin löytämälläni mennetelmällä, joka ei vaatinut viinietikkaa. Ohjeen mukaan mausteliemeen upotetut kurkut oli pidettävä lämpimässä viikon verran eikä purkkia saanut sulkea tiukasti. Liemi alkoi hieman poreilla ja arvelin, että koko satsi pian homehtuisi, muttei niin käynytkään. Uskaltauduin siksi tekemään toisenkin annoksen kurkkuja muutama päivä ensimmäisten jälkeen.

Seuraavaksi purkki piti sulkea tiiviisti ja laittaa kylmään. Astian korkeudesta johtuen sain järjestellä jääkaappini hyllyt uudelleen. Kurkkujen maun on tarkoitus muotoutua kylmäsäilytyksen alkupuolella.

Ensimmäinen purkki oli ollut kylmässä parisen viikkoa, kun rohkeasti kalastin sieltä yhden kurkun. Siivutin sen ja maistoin. Maku ilahdutti minua välittömästi. Koska käytän hyvin vähän suolaa, kurkut tuntuivat aika suolaisilta, mutta muuten maku oli varsin miellyttävä ja tiesin löytäneeni käyttökelpoisen säilöntätavan kurkuilleni.

Mietin, että olisin kenties voinut säilöä kurkut pienempinä. Tilliä ei löytynyt mistään lähikaupoista, joten loppujen lopuksi jouduin ajelemaan Kuopion keskustaan. Etsintöjeni ajan annoin kurkkujen olla poimimatta ja lämmin sää kasvatti niitä vauhdilla koko ajan. Onneksi kurkkukasvini edelleenkin tuottavat uusia säilöttäviä kaunokaisia.

Ensi kesänä istutan kurkkuja kasvimaalleni enemmänkin. Ja tilliä sekä valkosipuleja, joita tarvitaan niiden säilömiseen.

Suolakurkkuni vielä täytyy testata piparien ja homejuuston kanssa – sillä niistähän tämä koko juttu lähti – ennen kuin voidaan todeta, että kokeilu oli onnistunut. Ja inspiraation antaneen ystäväni mielipidekään ei pahaa tekisi.

Lue alkuperäinen kirjoitus: Kurkkuinen intohimo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *