HomeBlogi

Tähtien tuiketta

Erityisesti joulun tienoilla tähdet ovat kovasti esillä. Laitamme niitä kuuseemme, ikkunoihimme ja koristamme niillä muutenkin kotiamme ja ympäristöämme. Tähdet tuikkivat myös joulun lauluissa ja valosaasteen salliessa voimme ihastella niitä taivaankaaressakin, niin kuin tekivät tietäjät itämaan reilu parituhatta vuotta sitten. Toivoisin myös, että jokainen meistä olisi oman elämänsä kirkkain tähti ilman,…

Haluan lukea lisää

Pieniä hetkiä

Joulukuinen päivä hämärtyy hissukseen. Sininen hetki antaa odottaa vielä. Kuljen ikkunasta toiseen ja ihastelen lumista maisemaa. Keittiön isosta ikkunasta näkyy etupihan puutarha ja sen takana paljon jykeviä kuusia kun taas olohuoneen ikkunasta sekä terassin lasiovesta takapihalle katsoen kasvusto on hennompaa: kauniit koivun ja pajujen oksistot piirtyvät herkkinä taivasta vasten. Makuuhuoneesta…

Haluan lukea lisää

Muistaen

Oli vappu ja satoi lunta. Uuden kotitalomme kellarista isän veli oli vuokrannut tilaa verstaalle, jossa hän valmisti kattotiiliä. Setä oli asentanut tien puoleiseen pikkuikkunaan sihdin, jonka läpi tuotannossa tarvittava hiekka siirtyi alakertaan. Luminen vinosti seinää vasten asennettu sihti oli kuin pieni liukumäki konsaan ja siinä laskettelin polvillani. Uudet, juhlapyhän kunniaksi…

Haluan lukea lisää

”…mä pieni ihminen turvaton…”

Joulukalenterissa kysyttiin: mikä on tärkeintä joulussa. En kirjoittanut silloin kommenttiani, mutta kysymys ei jättänyt rauhaan. Ja sitäpä olen pohtinut nyt jouluun valmistautuessani. Jouluvalmistelut siinä perinteisessä mielessä ovat kohdallani vähäiset, sillä en harrasta suursiivouksia vaan yksin asuessani kohennan paikkoja tarvittaessa. Lähes täysin kasvissyöjänä kinkut ja muut lihaisat eväät jäävät kaupan hyllyille…

Haluan lukea lisää

Myrskylyhdyn valokehässä

(Kirjoitin tämän tarinan jo vuosikymmen ellei parikin sitten ja se perustuu todelliseen yölliseen metsäretkeen, josta ei valitettavasti ole olemassa valokuvia. Haluan kuitenkin näin jouluna jakaa sen taas kanssasi.) ………………………………………………………………………………………. Pimenevässä illassa punaisen mökin pihalla on pitkä rivi myrskylyhtyjä – kolmattakymmentä kaikkiaan. Niiden liekit lepattavat kauniisti. Meitä on yhtä monta kuin…

Haluan lukea lisää

Kohtasin enkelin

5.12.2018 Eilen olin monestakin syystä Kuopion keskustassa tai sen liepeillä. Kävin tapaamassa hoivakodissa olevaa äitiäni, tein ruokaostoksia, hankin linnuille nokittavaa tehtaanmyymälästä jne. Olin juuri vienyt autoni torin alle parkkiin ja edessä oli tapaaminen kauppahallin kyljessä olevassa kahvilassa ja sitten ilta Kuopion tuomiokirkossa joulukonsertista nauttien. Huomasin, että ehtisin vielä ennen tapaamista…

Haluan lukea lisää

Suoraan sydämeen

”Hiljaa leijaa maahan hiutaleet…” laulaa tumma baritoniääni tietokoneellani ja keli ulkona täsmää laulun sanoihin. Jo aamun sarastaessa piipahdin kameran kanssa ulkona kuvaamassa huurteista metsää sekä jäisiä heiniä ja oksia. Ajattelin, että kun aurinko nusee, niin otan lisää kuvia, mutta tänään ei aurinko tullutkaan esiin vaan alkoikin sataa lunta, joka kietoi…

Haluan lukea lisää

Kiitollisin mielin

Sunnuntaiaamu. Herään virkeänä ja keitän kahvia sekä puuroa. Napsautan päivänvalolampun päälle. Avaan tietokoneen ja luen – sekä kuuntelen – ensiterveiset eiliseltä Hartwall Areenan keikalta, jonka päätin jättää tällä kertaa väliin. Viime joulukuussa nautin riemulla Jarkko Aholan ja Waltteri Torikan ensimmäisestä yhteisesiintymisestä samaisessa hallissa. Suljetussa facebook-ryhmässämme jaetaan estoitta – ja artistin…

Haluan lukea lisää

Harvinaista herkkua

Harvinaista herkkua Kuopiossa tosiaan eikä kyse ole muikku- tai ahvenkukosta eikä edes kokkelipiimästä vaan oopperasta! Eilen illalla Kuopion uudistuneessa Musiikkikeskuksessa saimme nauttia tuoreesta Pikaparantola-oopperasta.  Kuopio oli Kansallisoopperan maakuntakiertueen viimeinen etappi. Katsoin oopperan jo n. kuukausi sitten televisiosta, jolloin Yle lähetti sen suorana. Mutta tämä ei haittaa, sillä useinhan oopperoita katsotaan…

Haluan lukea lisää

Näkyvää suurempaa

Ylläolevat kuvat ja ”Metsä kirkkoni olla saa…”  teemainen blogiteksti oli tarkoitus julkaista 19.10., mutta nyt kun parin viikon suunnitellun tauon jälkeen palasin blogiin, huomasin, että jostain syystä julkaisu ei ollutkaan onnistunut. Koska haluan julkaista nuo mielestäni erityisen kauniit kuvat, niin muokkasin tänään juttua. Ja yhtäkkiä, ilman  mitään syytä, uusi teksti…

Haluan lukea lisää

Suuria tunteita, väkeviä tarinoita

Istun kyyneleet silmissä, pala kurkussa ja tuijotan ruutua, jossa kulkee tekstejä. TV-lähetys Suomen Kansallisoopperasta on päättynyt ja Tosca on syöksynyt kuolemaan Castel Sant’Angelon -linnakkeen muurilta huomattuaan, että hänen rakkaansa Cavaradossi onkin kuollut, vaikkei teloituksen pitänyt olla oikea… Kaikki tämä tosin tapahtui muutama päivä sitten Helsingin oopperatalon niukoissa lavasteissa, mutta olen…

Haluan lukea lisää

Kotoisa sunnuntai

Aurinkoinen sunnuntai. Nyt +4, mutta yöllä oli taas jokunen aste pakkasta. Seison työhuoneeni ikkunan ääressä – vaihdoin siihen pari päivää sitten kirpparilta hankkimani verhot- ja katselen kellastuvaan koivikkoon. Kauempana on myös suuri mänty ja pari pienempää kuusta. Metsikön takana olevan ”mummonmökin” katto näkyy ja se on selvä merkki siitä, että…

Haluan lukea lisää

Mennään metsään

Suomalaiset ovat metsäkansaa vai ovatko? Parhaillaan on menossa teemaviikko, jonka aikana meitä kehotetaan menemään metsään. Varmasti tarpeellinen kehotus kaupungeissa ja taajamissa asuville, mutta minä kun asun metsässä. Kuvasin pienen filmipätkän rapuiltani näyttääkseni sinulle, kuinka kaunista juuri nyt lähimetsässäni onkaan, mutta sitten huomasin, ettei blogiin voikaan ladata videoita. Samat ihanat puut,…

Haluan lukea lisää

Valkeat takit, vakavat erheet!

Kun uutisista seurasin presidenttimme esiintymistä YK:ssa, niin tuli mieleen omat vuosikymmenten takaiset seikkailut samassa talossa. Olin Yhdysvalloissa kieltä oppimassa ja asuin perheessä Connecticutin Stamfordissa, noin tunnin junamatkan päässä New Yorkista. Olin kovasti kiinnostunut kansainvälisestä toiminnasta ja siksipä Amerikan perheeni aktiiviset vanhemmat suosittelivat, että kävisin tutustumassa YK:n toimitaloon. Minulle kerrottiin, että…

Haluan lukea lisää

Ei aina paistetta päivän

Elämämme Rötikössä ei suinkaan ollut auvoista kaiken aikaa. Yksi järkyttävimmistä muistoista on se, kun isä tuli jälleen kerran umpihumalassa kotiin ja tapansa mukaan käyttäytyi aggressiivisesti. Ennen maalaistaloissa oli ns. uuninpankko, jonka edessä olivat savuhormit, mutta meidän uunikokonaisuus oli moderni eli siinä hormit olivat palomuurissa seinän vieressä ja uuninpäällinen oli avoin…

Haluan lukea lisää

Suattaahan se nuinnii olla…

Syntyessämme meillä on tiettyjä ominaisuuksia ja taipumuksia, mutta kaikki mitä myöhemmin koemme, muokkaa meitä. Tuomme jokaiseen vuorovaikutustilanteeseen – niin hyvässä kuin pahassa – senhetkisen itsemme ja samalla kasvatamme  kokemusmääräämme entisestään. Muodostuuko siitä taakka vai etu, johtuu todella monista pienistä ja suurista sattumuksista ja käänteistä – ja asenteestamme. Elämäni on ollut…

Haluan lukea lisää

Aatteet ja opetukset

Opin lukemaan ainakin pari vuotta ennen koulun alkua. Eihän siinä ihmeellistä, monet lapset oppivat varhain, mutta kun meillä kotona ei ollut juurikaan kirjoja, lastenkirjoista nyt puhumattakaan. Vanhemmillani on täytynyt olla niukalti rahaa, sillä tulot olivat pienet ja talonrakentamiseen piti ottaa lainaa, mutta sen ymmärsin vasta vuosia myöhemmin. Vihkiraamattu oli ja…

Haluan lukea lisää

Nami mesta

9.9.18Nyt on sunnuntai-ilta, mutta kirjoitin tämän tekstin jo lähes valmiiksi perjantaina, jolloin tulin myös viettäneeksi etäpäivän aivan huomaamattani. Heräsin hiukan tavallista myöhempään ja aamuteetä juodessani napsautin tietokoneen päälle tarkistaakseni yksityiskohdan aikaisemmin kirjoittamastani kässäristä. Uutta tekstiä alkoikin tulla ja uppouduin aiheeseen niin, että tunnit vierähtivät nopsaan ja havahduin ajankulkuun vasta, kun…

Haluan lukea lisää

Kotona maalla

Vain jokunen viikko sen jälkeen, kun olin muuttanut nykyiseen kotiini Kuopion maaseudulle, ovelleni ilmestyi tuntematon mies, joka tiedusteli olinko sen taksikuskin tytär. Eräs nykyisistä naapureistani oli kertonut kaverilleen kuulleensa, että kylälle oli muuttanut nainen, joka oli syntyisin Rötiköstä ja oli lapsena asunut siinä tienristeyksen lähellä olevassa talossa. Maalla verkostot toimivat!…

Haluan lukea lisää

Ei nimi kylää pahenna…

Erään kesäkuun viimeisenä puolituntisena syntyi pienessä savolaisessa kylässä lapsi vuosikymmenen ukkosmyrskyn pauhatessa ympärillä.  Pienokainen oli ainakin isänsä suureksi harmiksi tyttö ja nuorten vanhempiensa ensimmäinen. Elämä alkoi mummolan peräkammarissa ja reilun vuoden päästä syntyi se kaivattu velipoikakin Kylässä asui vain muutama perhe, maanviljelijöitä pääosin. Yksi emäntä valmisti neulomakoneella tilauksesta villahousuja ja -paitoja….

Haluan lukea lisää